MaXwin Fantom & co - kisablogi

Pari kuukautta näköjään vierähtänyt edellisestä merkinnästä, joten niputetaan tähän samaan syssyyn viimeisimmät riennot.

Treenailua ja kiihdyttelyä

Kohtuulliset suoritukset sprinteillä rohkaisivat meidät osallistumaan CGRC:n Whippetien Euroopan Derbyyn. Kisa juostaan tutulla Metsämäen radalla, jossa Tomppa on toiminut aina suhteellisen hyvin. Kävimme 17.8. treeneissä jolloin käsikellot pysähtyivät aikaan 21.33, joka on suurin piirtein samaa luokkaa kuin koiran ennätys kyseisellä 325m matkalla.

21.8. haettiin vielä viimeinen tuntuma radan pintaan osallistumalla TGK:n järjestämään leikkimieliseen kiihdytyskisaan. Aikaa 80 metrin matkalla vierähti 5.95 sekuntia, jolla irtosi vinttikoirien (ei greyhoundit) sarjan  voitto. Palkinnot oli komeat, mutta päivän tärkein anti oli saada harvemmin kilpailuttavan Paulan ja Tompan yhteistyöhön rutiinia, sillä meikäläinen joutuu jännittämään ED:n alkueriä työpaikalla.

6.8. Tampere

Edelleen haettiin hyvää kisatuntumaa 280m sijoituksesta. Seuraa vähintään yhtä kovaa kuin Hyvinkäällä. Voiton vei tällä kertaa velipuoli “Lada”. Tomppa oli hyvin kiinni kakkospaikassa, mutta antoi turhaan latua maalisuoralla, jolloin Lekurin Erasmus pääsi tuikkaamaan itsensä sisäkautta ohi.

30.7. Hyvinkää

Käytiin pinkaisemassa 280m sijoituslähtö. Seurana 4 kovan tason kuonoa, mm. velipoika “Pentti”. Ei mikään nappisuoritus, mutta ihan kelvollista juoksua Tompalta: sijoitus 2/5 ajalla 18.65.

10.7. Pohjoimaiden maastomestaruus

Kisat juostiin mainiolla pellolla Nokian Sarkolassa. Tomppa osallistui kokonsa takia kansalliseen kilpailuun jossa oli tällä kertaa mukana 17 kuonoa (u+n). Alkuerä oli komeaa juoksua, vaikka heti alussa tulikin kyseenalaista huomiota kilpakaverilta. 239p. oikeutti piikkipaikkaan kun lähdettiin finaaleihin ratkomaan lopullista järjestystä.

Finaaliradalla koira vetikin turhan reippaasti mutkia suoremmaksi, josta tällä kertaa tunnuttiin rokottavan erityisen paljon.  AE:n 239 ja finaalin 217 pistettä tuottivat siis tuloksen 456 joka tiputti sijoituksen neljänneksi. Mukava viikonloppu ja hyvin järjestetyt kisat kaikenkaikkiaan, kyllä ainakin kerran vuodessa on mukava käydä maastoilemassa.

Edellisen kisan lupaavan suorituksen rohkaisemana uskaltauduttiin mukaan Tähtisprinttiin. Tiedettiin kyllä, että edessä on kolme kivikovaa pyrähdystä, mutta ajatuksena oli että nyt laitetaan pojan korvien väli todelliseen testiin.

Ensimmäiseen aikajuoksuun Tomppa sai erinomaisen lähdön ja saikin vetää melko rauhassa letkaa koko matkan. Aika 18.46 ei mitään riemunkiljahduksia aiheuttanut, mutta hyvin sillä oltiin kiinni A-finaalipaikassa.

Kuva: Emmi Ventelä

Toinen aikajuoksu oli ajan suhteen heikompi, mutta tällä kertaa punnittiin hyvin Tompan juoksupäätä. Matkaa taitettiin nimittäin lähdöstä maaliin kylki kyljessä Lekurin Ekspertin kanssa. Hyvin kesti herran hermot ja aika 18.71 oli juoksun luonteen huomioiden ihan ok.

Finaaliin päästiin 4. parhaalla ajalla, mutta ilman mitään suurempia tulostoiveita. Ainahan sitä toki parasta mahdollista toivoo, mutta tällä kertaa sitä jotenkin vielä jännitti “vääriä” asioita. Kyseessä kuitenkin rankan päivän huipennus ja mukana kuusi isoa poikaa kapealla baanalla.

Keskinkertainen lähtö aiheutti sen, että ensimmäisessä kaarteessa oltiin mukana kunnon rytinöissä. Osumia taisi tulla edestä ja takaa, joten peli kärkisijojen suhteen oli sitä myöten selvä. Maaliin asti kuitenkin päästiin joukon jatkona. Aika todella heikko 19.41 mutta se ei tässä tilanteessa juuri jaksanut surettaa. Tittelin vei ansaitusti Sökövintin CS-Ceasar, onnittelut voittajalle!

Kisapäivästä jäi kaikenkaikkiaan hyvä fiilis. Koira selvisi kovassa seurassa A-finaaliin ja osoitti että kropan lisäksi pää toimii. Tiistaiksi on tilattu hieroja ja näillä näkymin lepäillään kolmisen viikkoa. Jos jotain viime kaudesta on opittu, niin ainakin se, että joka ralliin ei tarvitse osallistua.

Emmi Ventelän kuvia

Meikäläisen otoksia

Avainsanat: SVKL, Tuomarinkartano

Niin sitä sitten palattiin tositoimiin kohtalaisen tauon jälkeen. Jos jännityksen määrää pitäisi vertailla johonkin, niin sanoisin että Tähtisprintin finaali tai Wilman ensimmäinen kilpailu pääsevät aika lähelle Tomppa sen sijaan oli ennen starttia oikein hyvän oloinen. Ei käynyt erityisen kuumana, mutta selvästi oli intoa piukassa kuin ilmapallo. Matkana meillä oli 280m ja lähtö tasoltaan sopivan haastava.

Arvonta antoi meille 1-kopin, joka sopii Tompalle oikein hyvin. Hyvä startti ja kiihdytys kun on yksi tämän koiran parhaita puolia. Myös tällä kertaa homma toimi, ja Tomppa pääsi heti piikkiin. 1-kaarteessa eroa seuraaviin oli jo jonkun verran ja näytti siltä että jätkä saa painella maaliin asti vähän turhankin rauhassa.

Niin vain kuitenkin nuori urho Sattuman BJ-Joe Kid sai isomman vaihteen silmään ja pisti maalisuoralla pelin jännäksi. Tompan johto kuitenkin riitti, ja maaliviivalla pojilla oli eroa 0,07 sekuntia. Paluu radalle meni siis kaikin puolin hienosti. Lähdön voitto oli kiva juttu, mutta hienointa oli kuitenkin nähdä ehjä suoritus. Erityisen kovaan paineeseen ei Tomppa lähdössä joutunut, mutta tärkeää oli saada kaverille positiivinen kokemus alle heti kauden alkuun.

Kilpailun tulokset tarjoaa tuttuun tyyliin Fast Pack’s. Upeita kuvia kisoista napsivat Kerttu Haaslahti ja Arja K.

Avainsanat: Kauppi, SVKL

26.5. oli vuorossa “koejuoksu” kaverin kanssa. Mukaan Metsämäkeen 325 metriselle lähti velipuoli ja tiimikaveri MaXwin Dobri.  Eläkkeellä vajaan vuoden ollut Dobri pisti lähtösuoralla kunnolla kampoihin, mikä olikin testiä varten hieno juttu. Tompalla pysyi fokus vieheessä ja mitään normaalista poikkeavaa ei juoksussa ilmennyt. Käsiaika 21.41 kertoi vauhdinkin olevan ihan kohdillaan.

Näillä eväillä uskallamme lähteä torstaina 2.6. kilpailukauden avausta Tampereelle.

Peruskuntokauden ja peltovetojen jälkeen päästiin vihdoin radallekin kokeilemaan vauhtia. Metsämäen rata oli oivallisessa kunnossa ja koirallakin tuntui olevan virtaa töppösissä. Tomppa katseli ennen omaa vuoroaan pari greyhoundin pinkaisua, ja eihän kaveri meinannut nahoissaan kestää.

Pienellä jännityksellä Tomppaa askiin laittelin, vaikka koira kaikin puolin valmiilta fyysisesti vaikuttikin. Viime syksynä fysioterapeutin lukemat madonluvut kummittelivat kuitenkin jollain tavalla vielä takaraivossa. Hyvin jätkä kuitenkin paineli ja kaarteetkin meni ihan mallikkaasti.

Käsiaika 21.47 on samaa luokkaa kuin viime kevään Sprintti Derbyn tulokset. Toki soolona juostu ja käsiasjassa on heiton mahdollisuutta jonkin verran, mutta kertoo kuitenkin suuntaa antavasti että ihan rapakunnossa ei olla

Niin sitä saatiin sitten Siskon kilpailu-ura lopullisesti pakettiin. Ainakin meikäläsellä oli hauskaa, kun 10kg saippuapala näytti lähtöpaikalla kaikki hullun merkit ja Paula sai tosissan tehdä töitä ettei koira lähtenyt ns. lapasesta.   Wanha konkari totetsi ettei pupu nyt mereen juokse, ja veti tyylillä kurvit suoraksi Tuomarit eivät tämmöistä “älykkyyttä” arvostaneet ja niinpä Siskolle riitti viimeisessä kisassa alkuerän juokseminen, pisteet kuitenkin ihan mukiinmenevät 211.

Hyvillä mielin voimme jättää baanat nuoremmille. Sisko sai urallaan juosta vähintäänkin tarpeeksi ja kunniakkaasti terveenä viimeiseen mahdolliseen skabaan asti. Jos terveyttä riittää, niin eiköhän mummokoira vielä koejuoksukaverina opasta nuorisoa kilpajuoksun saloihin.

No joo, aika dramaattista otsikointia kieltämättä Toki yhdet jäähyväiset koettiin 2.10. kun Vikkelkint F-pentueen viimeinen mohikaani Färiline, elikäs Sisko, hyvästeli kilparadat. Viimeinen startti oli hienosti voitokas, vaikka ajalla 19.49 ei W-H:n veteraanimestaruuskilpailussa kovin korkealle noustukaan.

Kunnioitettavat 90 kertaa ehti likka radalla starttamaan. Mikään stara Siskosta ei radoilla ikinä tullut, mutta loistava harrastuskoira kaiken kaikkiaan. Terve kuin pukki ja varsinainen palautumisihme viellä vanhoilla päivilläänkin. Kuvia SVKL:n ratakauden päätöksestä.

Tompan suhteen saatiin myös uutisia. Mielessä kyti epäilys siitä, onko koira kaikin puolin kunnossa ja niinpä päätimme kääntyä alan huippuosaajan, Leena Piiran puoleen. Paula käytti Tomppaa 9.10. Piiran vastaanotolla ja diagnoosi oli melko tyly: niskassa nikamia jumissa, lavat jumissa ja pahimpana lantio kierossa ja nikamia jumissa.

Vinttikoiraurheilun tuntevana Piira totesikin että vammat ovat peräisin todennäköisesti kaatumisista ja törmäilyistä, muuten kuulemma ei koiraa saisi samaan kuntoon kuin potkimalla Paula meinasi itkut tirauttaa, mutta huojentava tieto oli, että kyllä koira kuntoon saadaan. Itkut pääsi myös Tompalta, sen verran kivuliasta oli jumien aukominen.

Alkukaudestahan Tomppa sai pari kertaa aika tiukkoja osumia mm. vieheellä, joten vaivat ovat varmaan sieltä peräsin ja pahentuneet kauden edetessä kun pöljät ihmiset eivät tajunneet mikä mättää. Taas kerran hyvä muistutus siitä että tämäkin harrastus on jatkuva oppimisprosessi.

Tompalle oli kaavailtu Hailuotoon koevetokoiran tehtäviä, mutta luonnollisesti se jätetään nyt väliin. Sisko sen sijaan päättää kilpauransa maastopuolella komeimmissa mahdollisissa puitteissa.

Tässä kilpailutaukoa pidellessä ja Siskon uran lähestyessä loppuaan tulee aina välistä muisteltua missä kaikissa ralleissa sitä on rampattu. Onneksi löytyi vanhojen kotisivujen kuvia työkoneen kätköistä.

Kauppi 14.7.2004: ensimmäinen voitto.

Rataderbyssä 2005 saavutettiin hopeaa. Voiton vei Sökövintin Hugo.

Brindlet jyräsi Liedon maastoissa 2005: 1. Vikkelkin Filur 2. Vikkelkint Färiline (Sisko) 3. Binki v. Dia-Robinne (edellisten isä).

Sisko 2-manttelilla. 2006 näistä asetelmista noustiin voittoon Vätissä 480m lähdössä.

Isojen poikien välissä GRL:n SM-kisoissa 2007.

Wilma venyttää viimeisessä kisassaan 2007.

2007 saatiin myös kivan värinen kaveri.

2008 väännettiin vielä tiukasti Diman kanssa.

Ohjelmassa oli taas GRL-kisat, Sisko Tampereen Urheiluhierojakoulu Cupin finaalissa ja Tomppa 3,5 viikon lepokauden jälkeen SM-alkuerässä.

Kaksi aiempaa osakilpailua voittaneena ja joukon nuorimpana jopa hienoisena ennakkosuosikkina kisaan lähtenyt Sisko ei saanut nyt aivan niin loistavaa lähtöä kuin parilla edellisellä kerralla, ja niinpä juoksu meni tiukaksi kamppailuksi Billy The Kidin kanssa. Sisko käväisi kaarteessa johdossa, mutta “Topi” käänsi homman voitokseen yli 200 startin kokemuksella. Tottakai olisin mielelläni nähnyt Sisko kilpailun voittavan, mutta toisaalta voitto meni täysin oikeaan osoitteeseen. Hieno päätös upean koiran upealle uralle, onnittelut vielä kerran Topille ja Keltakankaille!

Kuva: Jonna Paronen - http://paronen.kuvat.fi/

Tomppa palasi tosiaan pieneltä pakkolomalta. Jumiutuneita lihaksia sekä muita ylikunnon oireita oli hoidettu ja koira vaikuttikin varsin valmiilta palaamaan radalle. Kaikki näytti hyvältä, kunnes juuri ennen lähtöä Tomppa kiinnitti huomionsa yhteen kilpakumppaneista. Samainen NN-Napoleon oli saanut Tompalta kyseenalaista huomiota jo taukoa edeltäneessä Vätin kisassa. Jostain minulle käsittämättömästä syystä tämä kaveri toimii ilman omaa syytään Tompalle kuin punainen vaate.

Huonon lähdön seurauksena Tomppa jumiutui ruuhkaan ja finaalipaikan osalta peli oli jo siinä selvä. Vielä ikävämpi juttu oli se, että kaarteen ohitustilanteessa Tomppa häiritsi selvästi Napoleonia. Diskiä ei tilanteesta annettu, mutta silti osasimme tehdä helposti johtopäätökset ja vedimme Tompan pois ensi viikonlopun “lohdutusfinaalista”. Koiralla on nyt sellainen umpsiolmu korvien välissä, että sen avaamiseen ovat hyvät neuvot tarpeen.  Eilisen perusteella vaikutti siltä, että ajovietin ylittävä agressio kohdistuu nimenomaan tähän yhteen koiraan, mutta lienee silti parempi että vedämme mietintämyssyn päähän loppukaudeksi.

Kuvia kilpailuista.

Tässä blogissa saattaa siis lähiakoina olla vähän hiljaisempaa, Sisko juoksee vielä ratakisan tai pari ja mahdollisesti reissaamme vielä Hailuotoon kauden päätteeksi.

Avainsanat: GRL, Kauppi

Meikäläisten osalta jäi siis alla mainituista syistä Tompan Masters-finaali väliin, mutta Siskon kanssa lähdettiin kuitenkin Hyvinkäälle kokeilemaan miten vanhat luut liikkuu. Kaveriksi lähtöön saatiin arvokkaita herrasmiehiä, veljekset Billy The Kid ja Barrichello.

Sisko lähti liukkaasti kopista ja sai itselleen piikkipaikan josta ei enää luopunut. Vaikka kilpakumppanit antavatkin vähän tasoitusta iässä, niin olen erittäin tyytyväinen Siskon suoritukseen ja varsinkin siitä palautumiseen. Koira kun oli 5 minuutin kävelyn jälkeen sen näköinen että joko mentäis taas.

Kuvia kilpailuista

Avainsanat: GRL, Hyvinkää