MaXwin Fantom & co - kisablogi

2.2. Lemun laumaan liittyi Tompan siskonpoika MaXwin Hooligan a.k.a. Huli.

Ratakauden päätti perinteisesti whippettien joukkuekisa Team Race. Tomppa edusti luonnollisesti Turun Vinttikoirakerhoa ja tiimikavereina kerhon värejä puolustivat Homely Luck’s Lamborghini, Beschüzer Braveheart ja Jango van Arkadi.

Tompan 350m meni vähän niin ja näin. Tuomarinkartanon 350m lähtö ei ole meillä mennyt vielä kertaakaan ihan nappiin ja tälläkin kertaa Tomppa jäi heti kättelyssä ratkaisevat metrit. Tuloksena kuitenkin kohtalainen kolmas sija.

280 metrillä olikin sitten vastassa valtakunnan kovimpia kilpureita joten neljäs sija oli siinä seurassa hyvä saavutus ja aikakin ihan kelvollinen 18.57. Muidenkin kuonojen pinkoessa mainiosti tuli TVK:n sijoitukseksi kunniakas 5.

Loppujen lopuksi kaudesta jäi hyvä maku suuhun. Ennen kauden alkua oli paljon kysymysmerkkejä Tompan kilpauran jatkumisen suhteen, mutta kuntoutus ja maltti tuottivat toivotun tuloksen ja saatiin poika takaisin baanalle

Kun niinkin hieno kisa kuin Euroopan Derby juostaan omilla kulmilla, niin eihän sitä malta sivuun jäädä katselemaan. Olisi ollut hienoa saada mukaan laajempi kattaus kotimaisia wipukoita ja luonnollisesti ulkomaaneläviäkin, mutta kova kisa saatiin aikaiseksi seitsemälläkin whippetillä.

Alkuerä

Tompan alkuerästä joutui jäämään yksi koira pois, joten lähdöstä menisivät kaikki jatkoon sillä edellytyksellä että juoksevat siivosti maaliin asti. Itse jouduin jännittämään kisaa töissä, mutta Veikkaus TV:n lähetys kisoista mahdollisti “livesaurannan”. Oli muuten melkoisen jännittävä kokemus Hienosti Paula ja Tomppa suoriutuivat: tuloksena lähdön voitto ja koiran uusi 325n ennätys 21.31.

Martin peesissä pronssille. Kuva: Janne Pöllänen

Finaali

Finaalipäivä oli hieno koiraurheilutapahtuma. Yleisöäkin oli löytänyt mukavasti paikalle ja radan varteen oli pykätty katsomoita.  Tompan finaalilähtö oli päivän kolmas startti, joten ihan koko päivää ei tarvinnut onneksi täristä. Jännitystä nimittäin riitti enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Itse kisa meni aikalailla käsikirjoituksen mukaan. Alkuerässä huikeita aikoja paukuttaneet Zaphira ja BJ-Mahitis taistelivat tittelistä ja muut sijoista 3.-6. Zaphira sai huikean kiihdytyksensä ansiosta riittävän kaulan ja nappasi manttelin itselleen RE-ajalla 20.70 ja BJ-Mahitis siis hopealle (20.74). Tomppa pinkoi hienosti kolmanneksi omalla ennätyksellään 21.16.

Pari kuukautta näköjään vierähtänyt edellisestä merkinnästä, joten niputetaan tähän samaan syssyyn viimeisimmät riennot.

Treenailua ja kiihdyttelyä

Kohtuulliset suoritukset sprinteillä rohkaisivat meidät osallistumaan CGRC:n Whippetien Euroopan Derbyyn. Kisa juostaan tutulla Metsämäen radalla, jossa Tomppa on toiminut aina suhteellisen hyvin. Kävimme 17.8. treeneissä jolloin käsikellot pysähtyivät aikaan 21.33, joka on suurin piirtein samaa luokkaa kuin koiran ennätys kyseisellä 325m matkalla.

21.8. haettiin vielä viimeinen tuntuma radan pintaan osallistumalla TGK:n järjestämään leikkimieliseen kiihdytyskisaan. Aikaa 80 metrin matkalla vierähti 5.95 sekuntia, jolla irtosi vinttikoirien (ei greyhoundit) sarjan  voitto. Palkinnot oli komeat, mutta päivän tärkein anti oli saada harvemmin kilpailuttavan Paulan ja Tompan yhteistyöhön rutiinia, sillä meikäläinen joutuu jännittämään ED:n alkueriä työpaikalla.

6.8. Tampere

Edelleen haettiin hyvää kisatuntumaa 280m sijoituksesta. Seuraa vähintään yhtä kovaa kuin Hyvinkäällä. Voiton vei tällä kertaa velipuoli “Lada”. Tomppa oli hyvin kiinni kakkospaikassa, mutta antoi turhaan latua maalisuoralla, jolloin Lekurin Erasmus pääsi tuikkaamaan itsensä sisäkautta ohi.

30.7. Hyvinkää

Käytiin pinkaisemassa 280m sijoituslähtö. Seurana 4 kovan tason kuonoa, mm. velipoika “Pentti”. Ei mikään nappisuoritus, mutta ihan kelvollista juoksua Tompalta: sijoitus 2/5 ajalla 18.65.

10.7. Pohjoimaiden maastomestaruus

Kisat juostiin mainiolla pellolla Nokian Sarkolassa. Tomppa osallistui kokonsa takia kansalliseen kilpailuun jossa oli tällä kertaa mukana 17 kuonoa (u+n). Alkuerä oli komeaa juoksua, vaikka heti alussa tulikin kyseenalaista huomiota kilpakaverilta. 239p. oikeutti piikkipaikkaan kun lähdettiin finaaleihin ratkomaan lopullista järjestystä.

Finaaliradalla koira vetikin turhan reippaasti mutkia suoremmaksi, josta tällä kertaa tunnuttiin rokottavan erityisen paljon.  AE:n 239 ja finaalin 217 pistettä tuottivat siis tuloksen 456 joka tiputti sijoituksen neljänneksi. Mukava viikonloppu ja hyvin järjestetyt kisat kaikenkaikkiaan, kyllä ainakin kerran vuodessa on mukava käydä maastoilemassa.

Edellisen kisan lupaavan suorituksen rohkaisemana uskaltauduttiin mukaan Tähtisprinttiin. Tiedettiin kyllä, että edessä on kolme kivikovaa pyrähdystä, mutta ajatuksena oli että nyt laitetaan pojan korvien väli todelliseen testiin.

Ensimmäiseen aikajuoksuun Tomppa sai erinomaisen lähdön ja saikin vetää melko rauhassa letkaa koko matkan. Aika 18.46 ei mitään riemunkiljahduksia aiheuttanut, mutta hyvin sillä oltiin kiinni A-finaalipaikassa.

Kuva: Emmi Ventelä

Toinen aikajuoksu oli ajan suhteen heikompi, mutta tällä kertaa punnittiin hyvin Tompan juoksupäätä. Matkaa taitettiin nimittäin lähdöstä maaliin kylki kyljessä Lekurin Ekspertin kanssa. Hyvin kesti herran hermot ja aika 18.71 oli juoksun luonteen huomioiden ihan ok.

Finaaliin päästiin 4. parhaalla ajalla, mutta ilman mitään suurempia tulostoiveita. Ainahan sitä toki parasta mahdollista toivoo, mutta tällä kertaa sitä jotenkin vielä jännitti “vääriä” asioita. Kyseessä kuitenkin rankan päivän huipennus ja mukana kuusi isoa poikaa kapealla baanalla.

Keskinkertainen lähtö aiheutti sen, että ensimmäisessä kaarteessa oltiin mukana kunnon rytinöissä. Osumia taisi tulla edestä ja takaa, joten peli kärkisijojen suhteen oli sitä myöten selvä. Maaliin asti kuitenkin päästiin joukon jatkona. Aika todella heikko 19.41 mutta se ei tässä tilanteessa juuri jaksanut surettaa. Tittelin vei ansaitusti Sökövintin CS-Ceasar, onnittelut voittajalle!

Kisapäivästä jäi kaikenkaikkiaan hyvä fiilis. Koira selvisi kovassa seurassa A-finaaliin ja osoitti että kropan lisäksi pää toimii. Tiistaiksi on tilattu hieroja ja näillä näkymin lepäillään kolmisen viikkoa. Jos jotain viime kaudesta on opittu, niin ainakin se, että joka ralliin ei tarvitse osallistua.

Emmi Ventelän kuvia

Meikäläisen otoksia

Avainsanat: SVKL, Tuomarinkartano

Niin sitä sitten palattiin tositoimiin kohtalaisen tauon jälkeen. Jos jännityksen määrää pitäisi vertailla johonkin, niin sanoisin että Tähtisprintin finaali tai Wilman ensimmäinen kilpailu pääsevät aika lähelle Tomppa sen sijaan oli ennen starttia oikein hyvän oloinen. Ei käynyt erityisen kuumana, mutta selvästi oli intoa piukassa kuin ilmapallo. Matkana meillä oli 280m ja lähtö tasoltaan sopivan haastava.

Arvonta antoi meille 1-kopin, joka sopii Tompalle oikein hyvin. Hyvä startti ja kiihdytys kun on yksi tämän koiran parhaita puolia. Myös tällä kertaa homma toimi, ja Tomppa pääsi heti piikkiin. 1-kaarteessa eroa seuraaviin oli jo jonkun verran ja näytti siltä että jätkä saa painella maaliin asti vähän turhankin rauhassa.

Niin vain kuitenkin nuori urho Sattuman BJ-Joe Kid sai isomman vaihteen silmään ja pisti maalisuoralla pelin jännäksi. Tompan johto kuitenkin riitti, ja maaliviivalla pojilla oli eroa 0,07 sekuntia. Paluu radalle meni siis kaikin puolin hienosti. Lähdön voitto oli kiva juttu, mutta hienointa oli kuitenkin nähdä ehjä suoritus. Erityisen kovaan paineeseen ei Tomppa lähdössä joutunut, mutta tärkeää oli saada kaverille positiivinen kokemus alle heti kauden alkuun.

Kilpailun tulokset tarjoaa tuttuun tyyliin Fast Pack’s. Upeita kuvia kisoista napsivat Kerttu Haaslahti ja Arja K.

Avainsanat: Kauppi, SVKL

26.5. oli vuorossa “koejuoksu” kaverin kanssa. Mukaan Metsämäkeen 325 metriselle lähti velipuoli ja tiimikaveri MaXwin Dobri.  Eläkkeellä vajaan vuoden ollut Dobri pisti lähtösuoralla kunnolla kampoihin, mikä olikin testiä varten hieno juttu. Tompalla pysyi fokus vieheessä ja mitään normaalista poikkeavaa ei juoksussa ilmennyt. Käsiaika 21.41 kertoi vauhdinkin olevan ihan kohdillaan.

Näillä eväillä uskallamme lähteä torstaina 2.6. kilpailukauden avausta Tampereelle.

Peruskuntokauden ja peltovetojen jälkeen päästiin vihdoin radallekin kokeilemaan vauhtia. Metsämäen rata oli oivallisessa kunnossa ja koirallakin tuntui olevan virtaa töppösissä. Tomppa katseli ennen omaa vuoroaan pari greyhoundin pinkaisua, ja eihän kaveri meinannut nahoissaan kestää.

Pienellä jännityksellä Tomppaa askiin laittelin, vaikka koira kaikin puolin valmiilta fyysisesti vaikuttikin. Viime syksynä fysioterapeutin lukemat madonluvut kummittelivat kuitenkin jollain tavalla vielä takaraivossa. Hyvin jätkä kuitenkin paineli ja kaarteetkin meni ihan mallikkaasti.

Käsiaika 21.47 on samaa luokkaa kuin viime kevään Sprintti Derbyn tulokset. Toki soolona juostu ja käsiasjassa on heiton mahdollisuutta jonkin verran, mutta kertoo kuitenkin suuntaa antavasti että ihan rapakunnossa ei olla

Niin sitä saatiin sitten Siskon kilpailu-ura lopullisesti pakettiin. Ainakin meikäläsellä oli hauskaa, kun 10kg saippuapala näytti lähtöpaikalla kaikki hullun merkit ja Paula sai tosissan tehdä töitä ettei koira lähtenyt ns. lapasesta.   Wanha konkari totetsi ettei pupu nyt mereen juokse, ja veti tyylillä kurvit suoraksi Tuomarit eivät tämmöistä “älykkyyttä” arvostaneet ja niinpä Siskolle riitti viimeisessä kisassa alkuerän juokseminen, pisteet kuitenkin ihan mukiinmenevät 211.

Hyvillä mielin voimme jättää baanat nuoremmille. Sisko sai urallaan juosta vähintäänkin tarpeeksi ja kunniakkaasti terveenä viimeiseen mahdolliseen skabaan asti. Jos terveyttä riittää, niin eiköhän mummokoira vielä koejuoksukaverina opasta nuorisoa kilpajuoksun saloihin.

No joo, aika dramaattista otsikointia kieltämättä Toki yhdet jäähyväiset koettiin 2.10. kun Vikkelkint F-pentueen viimeinen mohikaani Färiline, elikäs Sisko, hyvästeli kilparadat. Viimeinen startti oli hienosti voitokas, vaikka ajalla 19.49 ei W-H:n veteraanimestaruuskilpailussa kovin korkealle noustukaan.

Kunnioitettavat 90 kertaa ehti likka radalla starttamaan. Mikään stara Siskosta ei radoilla ikinä tullut, mutta loistava harrastuskoira kaiken kaikkiaan. Terve kuin pukki ja varsinainen palautumisihme viellä vanhoilla päivilläänkin. Kuvia SVKL:n ratakauden päätöksestä.

Tompan suhteen saatiin myös uutisia. Mielessä kyti epäilys siitä, onko koira kaikin puolin kunnossa ja niinpä päätimme kääntyä alan huippuosaajan, Leena Piiran puoleen. Paula käytti Tomppaa 9.10. Piiran vastaanotolla ja diagnoosi oli melko tyly: niskassa nikamia jumissa, lavat jumissa ja pahimpana lantio kierossa ja nikamia jumissa.

Vinttikoiraurheilun tuntevana Piira totesikin että vammat ovat peräisin todennäköisesti kaatumisista ja törmäilyistä, muuten kuulemma ei koiraa saisi samaan kuntoon kuin potkimalla Paula meinasi itkut tirauttaa, mutta huojentava tieto oli, että kyllä koira kuntoon saadaan. Itkut pääsi myös Tompalta, sen verran kivuliasta oli jumien aukominen.

Alkukaudestahan Tomppa sai pari kertaa aika tiukkoja osumia mm. vieheellä, joten vaivat ovat varmaan sieltä peräsin ja pahentuneet kauden edetessä kun pöljät ihmiset eivät tajunneet mikä mättää. Taas kerran hyvä muistutus siitä että tämäkin harrastus on jatkuva oppimisprosessi.

Tompalle oli kaavailtu Hailuotoon koevetokoiran tehtäviä, mutta luonnollisesti se jätetään nyt väliin. Sisko sen sijaan päättää kilpauransa maastopuolella komeimmissa mahdollisissa puitteissa.